☰ Ostinato

Sähkövaloa, shampanjaa ja Wiener Damenkapelle: naisten salonkiorkesterit ja varieteealan transnationaaliset verkostot Suomessa 1877-1916

Tarkastelen väitöstutkimuksessani naisten salonkiorkesterien ja erityisesti niin sanottujen wieniläisten naisorkesterien (Wiener Damenkapellen) konserttitoimintaa Suomen kaupungeissa 1870-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Noin 1015-henkiset naisvoittoiset yhtyeet olivat vuosisadan vaihteen Euroopassa erittäin suosittuja. Ne konsertoivat kaupunkien hotelleissa, ravintoloissa ja kahviloissa soittaen asiakaskunnalleen aikakauden kepeitä suosikkimelodioita. Naisorkesterien toiminta perustui kansainvälisiin konserttikiertueisiin, ja yhtyeet saattoivat viipyä matkoillaan kuukausia tai vuosia. Myös Suomen suuremmissa kaupungeissa Turussa, Viipurissa, Tampereella ja Helsingissä naisorkestereita esiintyi tutkimusajankohtana kymmeniä. Niiden esitykset muodostivat merkittävän osan kaupunkien keskiluokan huvikulttuuria.

Tässä tutkimuksessa selvitän, miten naisorkesterien kiertueet Itämeren alueella organisoitiin ja miten yhtyeisiin Suomen kaupungeissa suhtauduttiin. Erityistä huomiota kiinnitän naisorkesterimuusikoiden sosioekonomiseen asemaan, kiertuereittien ja ohjelmistojen valintoihin sekä yhtyeiden julkisuuskuvaan. Näitä kysymyksiä valotan pääasiallisesti sanomalehtiartikkeleista sekä naismuusikoiden henkilöhistoriaan liittyvistä arkistodokumenteista koostuvan lähdemateriaalin avulla. Naisorkesterien reseptiohistoriaan liittyen olen hyödyntänyt myös kuva-, kaunokirjallisuus- ja muistelma-aineistoa.

Metodologisesti väitöskirja edustaa transnationaalisuuden tutkimusperinnettä. Tämä tarkoittaa, että tarkastelen naisorkesterien konsertteja Suomen kaupungeissa osana 1800-luvun jälkipuoliskon kansallisuus- ja kielirajat ylittäviä kulttuuriverkostoja. Näkemykseni mukaan wieniläistä naisorkesteria voi tarkastella kulttuurituotteena, joka levisi yhtenäisenä Euroopan eri alueille. Samalla orkesterit välittivät uusia musiikillisia muotivirtauksia alueelta toiselle. Vaikka naisorkestereita on aiemmin tutkittu erityisesti Ruotsissa ja Saksassa, ei transnationaalista näkökulmaa niiden toimintaan ole aiemmin sovellettu. Näkökulmalle voi kuitenkin hakea vertailukohtia sekä kansainvälisestä että suomalaisesta musiikin sosiaali- ja kulttuurihistorian alan tutkimuksesta.

Väitän, että naisten salonkiorkesterien transnationaalinen luonne ja kulttuurivälitystoiminta näkyivät 1800- ja 1900-luvun vaihteen Suomessa neljällä eri tasolla: yhtyeiden ammatillisissa verkostoissa, kiertävässä elämäntyylissä, ohjelmistojen valinnassa sekä julkisuuskuvassa. Ensinnäkin naisorkesterit kehittyivät osana institutionalisoituvaa ravintola- ja varieteehuvien elinkeinoa, jonka impressaari- ja taiteilijaverkostot ulottuivat yli valtiorajojen. Toisaalta naisorkesterien kiertuetoiminta rakentui saksankielisen Euroopan pikkukaupunkien perheyhtyekulttuurille, jonka siivittäminä muusikot kiersivät ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Kolmanneksi naisorkesterit välittivät päivittäisissä konserteissaan uusia sävelmiä ja musiikkityylejä kiertuekohteisiinsa. Neljänneksi naisorkesterien markkinointikeinot nojasivat kansallisiin ja paikallisiin attribuutteihin. Niiden avulla herätettiin yleisössä mielikuvia niin suurkaupunkilaisesta wieniläisyydestä kuin kansanomaisista musiikkiperinteistä.